Osa 2/3, American Beauty -kohtaus kaninkolona psykologian syvyyksiin

Etäisyyden ottaminen ja tarkkailu suojakeinona

Ratkaisukeskeisessä terapiassa puhutaan ongelman ulkoistamisesta. Ongelma ja meidän suhtautumisemme ongelmaan ovat kaksi eri asiaa. Tällä tarkoitan, että ongelma on olemassa riippumatta siitä, miten me siihen suhtaudumme. Etäisyyden ottaminen ja tarkkailu voidaan nähdä sekä suojakeinona että mahdollisuutena päästää irti ymmärtämättömyydestä johtuvasta pelosta. American Beauty -elokuvan kohtauksessa Ricky kokee maailmaa jatkuvasti videokameransa linssin läpi. Tämä luo turvallisen etäisyyden hänen ja ahdistavien perhetilanteiden välille. Kameran avulla hän voi olla tarkkailija eikä osallistuja. Muovipussikohtaus on tämän tarkkailun huipentuma. Vaikka etäisyyden ottaminen voi olla puolustusmekanismi, Rickyn tapauksessa se ei johda pelkkään eristäytymiseen, vaan syvällisiin oivalluksiin. Se on hänen tapansa käsitellä ja jäsentää kaoottista todellisuutta.

Vieraantuminen ja yhteyden löytäminen

Ricky on vieraantunut ihmisten maailmasta, jonka hän näkee pinnallisena ja tekopyhänä. Hänen tilanteensa voidaan tulkita myös irtipäästämisenä tai itsenäistymisenä ylisukupolvisista traumoista. Sen sijaan, että hän etsisi yhteyttä ihmisistä, hän löytää sen tästä abstraktista, "hyväntahtoisesta voimasta", jonka hän näkee kaiken takana. Hänen yhteytensä on luontoon, sattumaan ja maailman piilotettuun kauneuteen. Terapeuttisesta näkökulmasta tämä kertoo hänen yksinäisyydestään ja vaikeudestaan luottaa ihmisiin, mutta samalla hänen rikkaasta ja syvästä sisäisestä elämästään. Hänen vanhempansa ovat esimerkki yksilöistä, jotka eivät ole prosessoineet traumojaan ja pelkojaan, ja joiden psykologinen kehitys ei ole saavuttanut tasoa, jota psykodynaamisessa viitekehyksessä kuvataan ”genitaalivaiheeksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että Rickyllä on sisäistä potentiaalia päästää irti omista ”kiinnikkeistään”, jotka pitävät häntä vanhempiensa polulla. Itsenäistyminen tarkoittaa kykyä irtaantua heidän vaikutusvallastaan. Tämä kehityspolku koskee meitä jokaista. Se, kuinka me suhtaudumme siihen, kun valittavana on tuttu ja turvallinen, vaihtelee jokaisen oman tilanteen mukaan. Yksilöterapiassa käymme monesti näitä teemoja läpi asiakkaiden kanssa.

Mindfulness ja läsnäolon taito

Kohtauksessa Ricky näyttää kuvaamaansa muovipussia kadulla ja kuvailee hetkeä niin intensiiviseksi, että hän unohti hengittää ja tunsi sydämensä pysähtyvän. Tämä on täydellinen kuvaus mindfulness-tilasta – täydellisestä uppoutumisesta nykyhetkeen ilman arvostelua. Tämä on erittäin voimakas terapeuttinen työkalu, jonka avulla voi hallita ahdistusta ja löytää rauhaa. Ricky on oppinut tämän selviytymiskeinon itse. Eckhart Tolle kuvaa mielestäni hienosti hetkessä olemista. On vain olemassa hetki, joka on nyt… nyt… ja nyt. Menneisyyttä emme voi muuttaa, ja tulevaisuus muovautuu sen mukaan, mitä teemme nyt. Tarina tai narratiivi, jota luomme päässämme juuri nyt, mahdollistaa toimijuutemme tai toimimattomuutemme. Narratiivi, jonka Ricky oli kuvannut videokameralle, voi toimia palauttavana esimerkkinä oivalluksesta tässä hetkessä. Hän teki oivalluksen, jota voisi kuvata tunteena, joka on yhdistelmä onnistumista, toivoa ja iloa. Toivo siis voimaannuttaa. Rickylle tuo roska loi toivoa itsenäistymisestä, mikä loi hänelle toimijuutta sen eteen.

Vaikka nämä ovat omia havaintojani kohtauksesta ja Rickystä käsikirjoitettuna hahmona, voi jokainen katsoja Rickyn käytöksen perusteella muodostaa oman näkemyksensä hänestä. Elokuvan peilin mielenkiintoinen kyky onkin heijastaa katsojan omaa psyykkistä kehitysvaihetta, joka perustuu hänen reaktioonsa roolihahmoa kohtaan. Tavallaan voidaan ajatella, että puhutaan samastumisesta. Filmiterapian kontekstissa Ricky ei ole vain "outo" tai "häiriintynyt" teini. Hän on poikkeuksellisen herkkä ja selviytymiskykyinen yksilö, joka on kehittänyt omanlaisensa, taiteellisen ja filosofisen tavan kohdata sietämätön todellisuus. Muovipussivideo on symboli hänen kyvystään muuttaa arvoton arvokkaaksi ja löytää toivoa sieltä, mistä kukaan muu ei osaa etsiä. Se on hänen henkilökohtainen terapiamuotonsa ja todiste hänen sisäisestä vapaudestaan.

Kohtaus osoittaa, että kauneutta ja merkitystä voi löytyä odottamattomista paikoista, kunhan vain osaamme katsoa oikein. Kohtauksen ja Rickyn roolihahmon dialogin myötä elokuva toi esiin esimerkin psyykkisesti voimaannuttavasta oivalluksesta. Katsojan roolissa voidaan puhua myös katarttisesta kokemuksesta. Oivalluksen kokemus on jokaiselle yksilölle omakohtainen, pohjautuen hänen elämäänsä. Kokemuksen tuomaa tunnetta ei ole tarkoitus yleistää. Kirjoituksen ja analyysin tarkoitus on käyttää elokuvan esimerkkiä peilinä herättämään uteliaisuutta yksilön omaa voimaannuttavaa kokemusta kohtaan. Oletuksena on siis, että oivalluksen kokemus edistää henkilön psyykkistä kasvua emootioihin perustuvien mekanismien avulla. Mekanismeista puhutaan eri psykologisten näkökulmien kautta omilla termeillään, ja mielestäni termit usein kuvaavat samoja asioita, tapahtumia tai ilmiöitä.

Tulen seuraavassa osassa avaamaan niitä muutamien psykologisten suuntausten kautta.

24.06.2025 Harry Choreus

Avainsanat: Siegfried Kracauer, American Beauty movie, elokuvan realismi, monomyth, sankaritarina, Peili valkokankaalla, psykologinen kehitys, elokuvateoriat,

Lähde: