Elokuvan sankaritarinan ja Winnicottin "lastainleikin" rinnastus.

Aloitin lukemaan Raija Pohjamon vuonna 2023 ilmestynyttä kirjaa nimeltä "Winnicottin näkemyksistä". Lukiessani tein havaintoja siitä, miksi Winnicottin ajatukset ovat niin kiehtovia kehityspsykologian näkökulmasta ja kuinka mielenkiintoista niitä on rinnastaa elokuvan käsikirjoitusteoriaan.

- Harry Choreus -

The Concept of the Mono MythEvery individual has their own mono myth in their life, representing a unique journey of personal growth and transformation. Every individual's journey is marked by moments of triumph, symbolized by the hero standing on the mountain peak, embodying the essence of their unique mono myth.

Teoreettinen pohdinta "nojatuolissa" on antoisaa, sillä se tuottaa parhaimmillaan arkielämään sovellettavia oivalluksia – "tarinoita", joita voi jakaa ja työstää eteenpäin "sohvalla" asiakastyössä.

Tähän perustuu menetelmämme ydinajatus. Nämä kaksi tieteenalaa voidaan nähdä omina kokonaisuuksinaan, mutta yhdistämällä niiden keskeisiä mekanismeja ja prosesseja voimme saavuttaa jotain enemmän. Saamme syvemmän ymmärryksen teorioiden alkuperäisistä oivalluksista ja samalla luomme niille uusia, konkreettisia sovelluksia omaan elämäämme. Lähdetään siis ajattelun nojatuolimatkalle Winnicottin ja Campbellin maailmaan.

Raija Pohjamo kuvaa kirjassaan Winnicottin kokemuksia tämän ja vauvan vuorovaikutuksesta, kun vauva tutustuu maailmaan uuden esineen tai henkilön kautta. Kirjailijan hienon kuvauksen myötä pystyin samaistumaan tunteeseen, jonka vauvaikäinen kokee testaillessaan ympäristön reaktiota.

”Ajattelen kokemustani lastaintilanteen kautta. Minä vieras ihminen olin kuin lastain… Oli kiinnostavaa seurata, miten hän eteni. Epävarmuus jatkui aina, kun äiti oli kauempana, mutta vapautuminen paistoi jo kauas, kun tämä tuli lähemmäksi. Leikkiminen voi jatkua pelotta.” (Pohjamo, 2023, s. 46–47)

Winnicottin "lastain leikin” (the spatula game) rinnastaminen Joseph Campbellin "monomyytin" (sankarin matkan) rakenteeseen on menetelmämme keskeinen tapa ymmärtää tarinankerronnan psykologista perustaa. Molemmat kuvaavat samaa perustavanlaatuista prosessia: erillisyyden syntyä, todellisuuden testaamista ja uuden, integroituneemman identiteetin muodostumista.

Seuraavassa rinnastan nämä kaksi mallia toisiinsa rakenteellisella tasolla. Vauva vertailussa ei ole kyse siitä, että elokuvan päähenkilö olisi kirjaimellisesti vauva, vaan siitä, että hänen psykologinen matkansa noudattaa samankaltaista “kaavaa” kuin lapsen kehityksellinen prosessi.

Otsikoin ajatuksen vertailukelpoiseksi “lastain leikin” ja “monomyth-sankaritarinan” rakenteen mukaan. Kyse on päähenkilön suhteesta katsojaan, joka on symbolisesti “vauva”, koska päähenkilö / katsojan välistä suhdetta kuvaava taulu on “tyhjä”. Se on ikäänkuin psykologinen “tabula rasa”. Päähenkilöä ei siis kirjaimellisesti kuvata vauvana  (toivottavasti tämä lause oli turha, mutta laitan sen nyt kuitenkin).

Tarkastelukulma A) "Lastainleikki" ja elokuvan päähenkilön rooli

Päähenkilön matka elokuvan sankaritarinassa on kuin suurennettu ja dramatisoitu versio vauvan lastain leikistä. Sankarin voidaan nähdä symbolisesti olevan kuin vauva, ja hänen maailmansa on se hoivaympäristö, josta on uskallettava irtautua.

1.Lähtötilanne: Syli ja kaikkivoipaisuus (The Ordinary World)

• Lastain leikki: Vauva on turvallisessa "sylissä", jossa hänen tarpeensa tyydytetään. Hän elää vielä osittaisessa kaikkivoipaisuuden illuusiossa.

• Monomyth: Sankari elää tutussa ja turvallisessa "tavallisessa maailmassaan", jossa säännöt ovat selvät ja elämä ennustettavaa.

2.Lasta ilmestyy: Seikkailukutsu (The Call to Adventure)

• Lastain leikki: Lasta (kylmä, kova, vieras esine) ilmestyy vauvan maailmaan. Se on ensimmäinen selkeä "ei-minä" -objekti, joka kutsuu tutkimaan.

• Monomyth: Jokin odottamaton tapahtuma tai hahmo (seikkailukutsu) rikkoo sankarin rutiinit ja kutsuu hänet tuntemattomaan. Aluksi sankari voi epäröidä (Refusal of the Call), aivan kuten vauva epäröi tarttua lastaan.

3.Lastaan tarttuminen: Kynnyksen ylitys (Crossing the Threshold)

• Lastain leikki: Vauva tekee päätöksen ja tarttuu aktiivisesti lastaan. Hän ottaa riskin ja siirtyy passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi.

• Monomyth: Sankari tekee lopullisen päätöksen lähteä matkaan. Hän jättää tutun maailman taakseen ja astuu "erityiseen maailmaan", jossa pätevät uudet säännöt.

4.Lasta suussa: Koettelemusten tie (The Road of Trials)

• Lastain leikki: Vauva tutkii lastaa suullaan – maistaa, pureskelee, tunnustelee sen ominaisuuksia. Hän testaa todellisuutta ja oppii objektista.

• Monomyth: Sankari kohtaa haasteita, vihollisia ja liittolaisia. Jokainen koettelemus opettaa hänelle jotain uutta erityisestä maailmasta ja hänestä itsestään. Hän "maistaa" uutta todellisuutta.

5.Lastan pudottaminen: Syvin onkalo ja kuolema (The Abyss/Ordeal)

• Lastain leikki: Tämä on leikin kriittisin hetki. Vauva päästää irti ja pudottaa lastan. Hän testaa, katoaako objekti lopullisesti. Se on hallittu eron ja menetyksen kokemus.

• Monomyth: Sankari kohtaa suurimman haasteensa, "kuolee" symbolisesti ja kohtaa syvimmän pelkonsa. Hänen on päästettävä irti vanhasta identiteetistään selviytyäkseen. Tämä on matkan riskialttein vaihe.

6.Lasta palautetaan: Ylösnousemus ja palkinto (Resurrection & The Boon)

• Lastain leikki: Hoitaja palauttaa lastan. Luottamus maailmaan vahvistuu: vaikka päästän irti, en menetä kaikkea. Maailma on ennustettava ja turvallinen.

• Monomyth: Sankari selviää koettelemuksesta, syntyy uudelleen vahvempana ja saa palkintonsa (aarre, eliksiiri, oivallus). Hän on oppinut luottamaan itseensä ja maailmaan uudella tavalla.

7.Leikin toistaminen: Paluu ja kahden maailman mestari (The Return & Master of Two Worlds)

• Lastain leikki: Vauva toistaa leikkiä yhä uudelleen, nauttien ja vahvistaen oppimaansa eron ja paluun sykliä.

• Monomyth: Sankari palaa takaisin tavalliseen maailmaan mukanaan palkintonsa ja uusi viisautensa. Hän osaa nyt toimia molemmissa maailmoissa ja on kasvanut ihmisenä.

Tarkastelukulma B)"Lastain leikki" ja elokuvan katsojan rooli

Voimme myös rinnastaa katsojan oman kokemuksen suhdetta elokuvaan, ja sen mahdollisesti tuomaan oivalluksen (katharttiseen) kokemukseen. Katsojan kokemus on siis psykologisesti rinnasteinen, mutta turvallisempi. Elokuva itsessään toimii kuin lasta, ja elokuvateatteri tai kotisohva on turvallinen "syli" tai Winnicottin "kannatteleva ympäristö".

• Turvallinen tila (Holding Environment): Katsoja on fyysisesti turvassa. Tämä antaa hänelle luvan antautua elokuvan maailmaan ilman todellista vaaraa.

• Elokuva on lasta (The Film as the Spatula): Elokuva on ulkopuolinen "objekti", joka tarjotaan katsojan tutkittavaksi. Se on valmis, ulkoinen maailma, johon voi hetkeksi uppoutua.

• 
  

• Elokuvaan uppoutuminen (Grasping the Spatula): Kun katsoja hyväksyy elokuvan illuusion ("suspension of disbelief"), hän "tarttuu lastaan". Hän sitoutuu kokemukseen.

• Samaistuminen ja katharsis (Exploring the Spatula): Katsoja kokee sankarin koettelemukset turvallisen etäisyyden päästä. Hän "maistaa" tunteita – pelkoa, iloa, surua – ilman, että ne ovat hänen omiaan. Tämä on tunteiden tutkimista ja käsittelyä, eli katharsista.

• Jännityksen huippu (Dropping the Spatula): Elokuvan kliimaksissa, kun sankarin kohtalo on vaakalaudalla, katsoja kokee maksimaalisen jännityksen. Hän on symbolisesti "pudottanut lastan" ja odottaa henkeään pidätellen, palautetaanko järjestys ja turvallisuus.

• Loppuratkaisu (The Return of the Spatula): Elokuvan loppuratkaisu ja sankarin pelastuminen "palauttavat lastan" katsojalle. Jännitys laukeaa, ja katsoja kokee helpotusta. Maailman (elokuvan maailman) on todistettu olevan jälleen ehjä ja ymmärrettävä.

Lopulta katsoja poistuu teatterista tai sammuttaa television. Hän on leikkinyt turvallisesti eron, vaaran ja paluun teemoilla. Elokuva on toiminut siirtymätilana, jossa hän on voinut käsitellä monimutkaisia tunteita ja palata sitten takaisin omaan todellisuuteensa, aivan kuten lapsi käyttää leikkiä sisäisen ja ulkoisen maailman yhdistämiseen.

Valmennuksessamme tutustumme näihin teorioihin ja luomme asiakkaan tarinoiden ja tarpeiden pohjalta "uusia käsikirjoituksia" hänen yksilölliseen tilanteeseensa. Yhdessä asiakkaan kanssa säästämme hänen aikaansa paneutumalla oivaltavalla ja inspiroivalla otteella suoraan haasteiden ytimeen. Tässä vuosikymmenten käytännön kokemuksemme pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tällä menetelmällä tuotamme yhdessä asiakkaan kanssa oivalluksia, jotka ovat sovellettavissa hänen elämäänsä välittömästi.

Tulokset siis kestävät "katselukertoja".

24.06.2025 Harry Choreus

Avainsanat: Winnicott, Joseph Campbell, valmennus, monomyth, sankaritarina, Peili valkokankaalla, lastain leikki, psykologinen kehitys, elokuvateoriat,

Lähde: Pohjamo, R. (2023). Winnicottin näkemyksistä: Tunne-elämän varhaisvaiheista. Prometheus kustannus Oy.